Alkutilanne ja edeltävät hetket

Tilanteeni on nyt se että pitäisi laihduttaa koska olen sairaalloisen ylipainoinen ja minulla siihen vielä liittyy muitakin sairauksia jotka sitten hankaloituvat. Eli minulla on PCOS eli munarakkulasairaus sekä erittäin pitkäkestoiset, erttäin kivuliaat ja erittäin runsaat vuodot. Lääkärien mukaan nämä oireet johtuvat ylipainosta mutta koska olen ollut laihempikin ja ongelmaa on silti ollut en täysin allekirjoita tuota. Toki on varmasti ylipainolla vaikutusta. Tämän vuoden tammikuussa eli 2013 aloin jälleen aktiivisesti hoitaa menkkoja kun ne kestivät pari viikkoa todella runsaina, ja hemoglobiinikin on ollut jopa niinkin alhainen kuin 79. Silloin tammikuussa mulle laitettiin mirena kierukka jonka pitäisi vaikuttaa positiivisesti kaikkiin ylläoleviin asioihin eli vähentää vuodon määrää ja pituutta sekä menkkavaivoja, useimmissa tapauksissa jättää jopa menkat pois. Laiton jälkeen tuli viikon tauko menkoissa jonka jälkeen vuosi 3 viikkoa todella runsaasti jolloin menin jälleen lääkärille.Lääkäri määräsi Cyklokapronia vähentämään menkkoja ja laittoi lähetteen jo seuraavalle viikolle Kätilöopistolle tarkempaa tutkimusta varten jolloin Buranan ja Cyklokapronin lisäksi tämä lääkäri määräsi vielä Primolut hormonia tukemaan kierukan toimintaa. Sanoivat että voi kestää useatkin vuodot ennenkuin vaikutusta parempaan näkyy ja niin sitten mentiin monet menkat, niin että vuoto kesti aina viikon, joskus enempikin. En kuitenkaan huomannut mitään selkeää vaikutusta vuotojen määrään ja menin uudelleen tuossa kesäkuussa sinne. Primolut vaihdettiin sitten Cerazetteen jota syödään koko ajan. Nyt olen sitä sitten syönyt 11 päivää. Vuotoa on nyt ollut viikon ja ei oikeastaan loppua näy. Vuoto on kyllä ollut ihan siedettävää. Tämä viimeisin lääkäri sekä kaikki muutkin lääkärit ovat puhuneet ylipainon vaikutuksesta noihin menkkoihin ja ymmärrän että varmasti niillä jokin vaikutus onkin mutta koska olen painanut paljon vähempikin ja silti tuota ongelmaa on ollut kuten jo taisinkin mainita. Minut määrättiin sitten ravitsemusterapeutille jonka koin ... ajan tuhlauksena. Lähihoitajana tiedän lautasmallin ja miten kuuluisi syödä. Ainut asia joka minulle tuli uutena oli vuorotyöläisen syömisrytmi... eli milloin esim. yövuorossa olisi hyvä syödä. Muuten taisikin jutut olla aika pitkälti sitä minkä jo tiesinkin. Sain myös lähetteen Endokrinologian poliklinikalle eli siis siellä puhutaan kai sitten tuosta lihavuudesta. Olen ollut aina pyöreä mutta nyt vasta viimeisen vuoden aikana olen ollut isoimmillani. En tykkää puhua numeroista ja BMI luvuista mutta ehkä silti pitää valoittaa ettei ole kyse mistään muutaman kilon lihavuudesta vaan oikeasti sairaalloisesta lihavuuudesta. Tuolloin tammikuussa painoin 130 kiloa. Noloa ja häpeän kirjoittaa sitä tähän, olen kuitenkin vain 160 cm pitkä. BMI tuolloin oli 51. Viimeisellä kerralla kun kävin lääkärillä painoni oli vähän päälle 119 ja BMI 48. Positiivista että pudotusta on tapahtunut mutta olen silti aika iso. Olen siis ollut suurimmillani tuolloin tammikuussa. Olen kyllä siitä lähti ollut tosissani lahtumisen kanssa mutta koska on ollut ongelmaa noiden vuotojen kanssa en ole ihan hirveästi jaksanut panostaa esimerkiksi ruokavalioon. Kun aina sattuu mahaan, eikä mitenkään edes pienesti niin tulee syötyä. Että olisi jotain mukavaa. Ja koska ruoka on vaan niin hyvää ja varsinkin se roskaruoka. Menkat on tosissaan ollut ongelma koska kun on vuotoa niin se on usein niin runsasta että pelottaa jopa mennä kauppaan, kun pitää koko ajan miettiä koska lurahtaa yli. Pienikin ponnistus kuten tuolista ylös nouseminen saattaa jo olla aivan liikaa ponnistelua. Tästä johtuen mun elämäni kärsii kun ei voi lähteä mihinkään. Työelämä, sosiaalinen elämä, harrastukset. Kaikki. Tuolloin olen usein vain kotona tietokoneen vieressä. Ei silloin voi edes miettiä vaikka esimerkiks jumppaan menoa. Vaikka olen ollu halukaskin ehkä menemään. Nyt kun on ollut vähemmän vuotoa onkin tullut enempi käveltyä eikä tarvii aina miettiä että tuleeks yli... Rasittavaa elämää. Olen lääkäreille puhunut kohdunpoistosta mutta koska olen vielä nuori ja synnyttämätön ei kuulema edes harkita sitä vaihtoehtoa. Nyt kysynkin vaan että kun olen jo 19 vuotta kärsinyt näistä menkoista ja vaikka mitä on jo kokeiltu... olen siis juossut niin yksityisillä kuin kunnallisilla lääkäreillä useaan otteeseen... että miten pitkään mun vielä pitää kärsiä näistä typeristä menkoista. PCOS:än yksi oire on ettei saa kovin helposti lapsia joten miksi pitää kärsiä turhaan jos ei kuitenkaan koskaan tule saamaan lapsia. Kirjoitan tässä blogissani varmasti enimmäkseen laihdutusurakastani mutta koska ylläolevat asiat vaikuttaa siihen urakkaan puhun myös jonkin verran niistäkin. Riippuu varmasti aika paljon miten niiden kanssa menee, jos menee hyvin niin vähemmän. Tarkoitukseni ei ole vain kirjoittaa niistä asioista joista olen tyytyväinen mutta myös niistä repsahtamisista ja painonnoususta. Toivon mukaan tuota ei tapahdu mutta koska olen ihminen ja olen ennenkin laihduttanut ja repsahtanut uskon niin tapahtuvan ainakin jossain vaiheessa. Kamppailuahan tämä on ja toivon että olen jossain vaiheessa paljon pienempi ja paremmassa kunnossa.