Kirjoittelen blogiin laihdutuskamppailustani,ylä-ja alamäistä.Tämä on enimmäkseen mulle tarkoitettu päiväkirja mutta toivon myös et tästä olis vertaistukea muille laihduttajille ja oikeasti ylipainoisille ihmisille(jos tätä nyt kukaan ikinä edes lukee).Saatan kirjoittaa myös lihavuuteen liittyvästä sairaudesta ja sen ongelmista ja miten ne liittyy mun laihduttamiseen.Lisää lähtötilanteesta ensimmäisessä kirjoituksessa.
Huh huh
Jäätävä kuva. Ja pysäyttää kun se on itsestä otettu
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Tänään tiistaina
Täytyy nyt ekana sanoa et tuskin tänne ihan joka päivä tulen kirjoittelemaan mut toivon mukaan useemman kerran viikossa. Oon huono muistamaan tälläsiä säännöllisiä juttuja ... olishan tätäkin hyvä pitää päivittäin.
Muutosta kilomäärään ei yhden yön aikana ole tullut mutta päiväni on sujunut kohtuullisen hyvin. Söin jopa aamupalan vaikka se olikin vasta 11 aikaan aamulla jolloin heräsin. Sitten söin välipalan puoli kolmelta sekä lämpimän ruuan tuossa kuuden aikoihin. Olen siis syönyt useamman kerran päivässä niinkuin ravitsemusterapeuttikin sanoi että olisi hyvä syödä päivässä useamman kerran kuin vain sen yhden kerran. Vaikka en siihen viiteen kertaan päivässä syömiseen vielä päässytkään niin kai tämäkin on jo parempi asia. Lämpimällä ruualla söin perunaa jota otin nyt vähemmän kuin eilen sekä broileripullia 3. Ne pullat on aika isoja. Eli samaa ruokaa kuin eilenkin. Ja salaattia otin oikein kaksi annosta. Iltapalaa en ole vielä syönyt, ei nyt oikein ole nälkä ja mahaankin sattuu taas. Menkat on olleet tänään runsaammat, vatsakipu johtuuu luultavasti tuosta. Ärsyttää koska nyt on taas menkat kestäneet yli viikon, tämä päivä on 8. Eipä hyvältä taaskaan näytä vaikka juurihan tuo uusi lääke otettiin käyttöön. En vaan enää hirveästi jaksaisi kokeilla uusia juttuja koska aina jokaisella kertaa niistä ei ole ollut mitään hyötyä ja sitten ne taas sekoittaa sen vanhankin ... eli jos jotain hyvää oli. Viimeksi mun keho oli tottunut jo noihin Primoluteihin ja ei enää mahaan sattunut mutta nyt taas sattuu. Eikä tää ole mitään pientä sattumista vaan kokoaikaista ja usein aika kivuliasta. Välillä kivut voimistuu vaan ja sitten huudetaan kivusta. Mahtaakohan ne lääkärit ymmärtää miten paljon tää hankaloittaa mun elämää siis nuo menkat? Musta vähän tuntuu ettei vaikka olenkin yrittänyt niille sitä selittää. Eikä ole kysymys mistään viimeistä puolesta vuodesta vaan 19 vuodesta mun elämässä. Eli siitä lähtien kun minulla alkoi nämä ah niin ihanat menkat. Taas näinä päivinä kiukuttaa kaikki ja tekis mieli vaan syödä kaikkee hyvää, et olis jotain mukavaa elämässä. Nyt sitten olen päättänyt etten syö. Mutta mieli tekis vaikka ja mitä pitsaa ja tortilloja ja ja ja... erityisesti kolaa. Sekin kun on ollut nyt poissa niin tänään on särkenyt päätä. Yleensä juon sitä päivittäin mutta nyt en sitten olekaan. Vettä oon vissiin juonut liian vähän, sanovat että pitäs vähintään se kaks litraa juoda mutta en oo varmaan kun litran ehkä korkeintaan juonut. No on tässä vielä iltaa aikaa tosin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti